I'm a working girl...

Moi!

Viime kirjoittelusta onkin jo kulunut melkein 2 viikkoa, huh! Viimeisen pariin viikkoon on sisältynyt hommia niin vanhusten paikassa, ala-asteella, kehitysvammaisten keskuksessa, People to Peoplen toimistolla, kaupungilla asioiden kuin täällä asunnolla sairastaenkin. Yhteistyötiimini muutamalla jäsenellä oli pitkähköön kestäneitä vatsavaivoja (ehkä ruokamyrkytyksestä?) ja itselläni on ollut omituista flunssaa ja kurkkukipua. Sairastelukin on erilaista Romaniassa kuin Suomessa. :)

Alulle olen laittanut maaliskuussa toteutettavan projektin/tapahtumapäivän paikallisille romanilapsille. Siitä tulee lapsille varmasti ikimuistoinen ja odotan sitä jo innolla!
Ennen sitä matkustamme kuitenkin vielä kuukaudeksi pois täältä Oradean kaupungista Romanian eteläosiin, Mustan meren rannalle ja siitä ylös pohjoiseen, Moldovankin puolelle. Saa nähdä millainen reissu tulee, itse ainakin odotan sitä jo täpinöissä! Kaksi vuotta sitten käydessäni Moldovassa, olivat rakennukset ja muutkin elinolot todella karuja ja huonokuntoisia. Katsotaan, onko minkäänlaista kehitystä eri alueilla tapahtunut.

Mustan meren alue, kuten esimerkiksi Costantan kaupunki, on aivan ihana ja jotenkin valoisampi kuin maan pohjoisosat. Sieltä minulla onkin ihania muistoja viime kerralta! Alla kuvia parin vuoden takaa vastaavan tyyppiseltä etelä/Moldovareissulta.

Palataan!

- Jenni

Mustan meren rannalta Tean kanssa.

Matkan varrelta

Kerrostalon pesutila/käymälä

Paikallinen setä.

Back to business.

Tällä viikolla päästiinkin sitten jo hommiin. Työpisteet olivat pääasiassa Dumbravassa sekä Tincassa , kylissä , joissa työskentely tapahtui vanhusten "keskuksissa". Pääsin siivoilemaan, jakamaan ruokaa ja avustamaan syömisessä muutenkin. Onnekseni tiimillä on täällä mukanaan kitara, joten nappasimme sen mukaamme ja saimme näin myös mahdollisuuden laulaa suomalaisia lauluja hyvinkin vastaanottavaiselle yleisölle keskuksissa. Vaikkei yhteistä kieltä ollut kuin harvojen henkilöiden kanssa, tulimme juttuun silti varsin hyvin. Elekieli sekä universaalit ilmaukset veivät keskusteluja ja kohtaamisia hyvin eten päin.
Keskukset ovat keskenään varsin eritasoisia, vaikka saman ylläpitäjän ovatkin. Suurin ero näkyy siisteydessä ja puhtaudessa. Dumbravassa asuintilat ovat betonisia huoneita, Tincassa laatoitettuja ja matotkin löytyvät lattialta. Dumbravassa ei paljon ylimääräisiä oleskelutiloja ole, kun taas Tincassa on lähes joka huoneessa/tilassa jopa oma nojatuolinsakin. Tincan henkilökuntakin vaikuttaa hieman länsimaalaisemmalta ja edistyneemmältä kuin Dumravassa, jossa siivousrätitkin revittiin vanhasta pyjamasta.

Joka tapauksessa verrattaessa Dumbravan tasoa kaksi vuotta sitten näkemääni, on kehitys varsin suuri. Paljon on muuttunut ja uskon, että paljon tulee muuttumaankin. Joten pienikin apu voi olla elintärkeä tälle paikalle ja sen ihmisille. (Kuvia en näistä paikoista vielä ottanut, mutta tulevaisuudessa niitäkin varmasti tänne laitan.)

Ensi viikolla ohjelmaan tulee erään romanikylän koulu, jossa pääsemme työskentelemään ala-asteikäisten nappuloiden kanssa. Vauhtia siis varmasti luvassa!

Tässä vielä kuvamateriaalia muista tämän viikon kokemuksista, enjoy!

- Jenni

P.S. Ruokahan on täällä siis aivan järkyttävän halpaa. Seuraavissa kuvissa esiintyvistä ravintola-annoksista ei yksikään maksanut yli 4 e !

Pasta with basil and tomatoes

The best pasta for a while, ham and mushrooms

Oradean katukuvaa.

Paikallinen "kevyt" lounas

Loistavan (ja edullisen!) ravintolan seinä

Ah!

Soft start...

Tänään on takana ensimmäinen viikko Oradeassa, Romaniassa. Koska täällä oli viime viikko vielä pääasiassa lomaa, ei minulla tai tiimillänikään hommia juuri ollut. Niinpä meillä oli aikaa käydä useammankin kerran esimerkiksi elokuvissa sekä kaupungin hienossa ja suurehkossa kauppakeskuksessa. Elokuvat ovat aivat ryöstöhalpoja, alle 3 euroa/leffa!

Olen siis saanut nauttia varsin pehmeän alun harjoittelussani. :)

Eilen tiimi tutustui lähemmin Oradean nähtävyyksiin sekä katukuvaan, ja pääsinhän minäkin mukaan. Vastaan tuli paljon sellaisiakin paikkoja, joita aikaisemmalla Romaniakäynnilläni ollut nähnyt.

Vanha linnoituksen muuri

                                                                      

Muurin vahdit

                                                          

Vaikka harjoittelun ohjaajani, Nicu on vähätellen sanoen kiireinen mies, liikeni häneltä aikaa pitää palaveria myös minunkin kanssani, ja näin ollen saimme sovituksi työtehtävieni ja -kuvani luonteen. Luvassa on siis työskentelyä pääasiassa paikallisissa romaniyhteisöissä sekä -kylissä tai -kouluissa sekä muutamassa vanhusten päiväkeskuksessa, joista tänään sainkin jo esimakua. Huoneissa sängyillään istuvien ja makaavien vanhusten kasvot suorastaan syttyivät, kun he näkivät meidät ja saivat kertoa meille itsestään ja muitakin tarinoitaan, yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta. Heille tuntuu siivous- ja muun yleisavun sijaan olevan merkityksellisempää se, että joku heitä kuuntelee ja osoittaa välittävänsä.

The City of Oradea

Mukavaa päästä taas näiden ihmisten pariin näin muutaman vuoden tauon jälkeen!

-Jenni

An nou fericit!

Onnellista uutta vuotta siis!

Romaniaan sitä pärähdettiin varsin nopealla lennolla ja meininki on lähes sama kuin pari vuotta aikaisemminkin. :) Tutummaksi tänne asettumisen tekee ainainen savun haju kaikkialla, minne menetkin. Myöskään kerrostalojen ankeita ulkosivuja ei ole voinut unohtaa. Teiden huonosta kunnosta puhumattakaan.
Kuitenkin jokin tässä maassa vain puoleensa vetää ja tänne oli päästävä!

Hommiin pääsen siis itselleni jo varsin tuttuun People2People -organisaatioon, jonka toiminnan pääpaino on paikallisissa romaniyhteisöissä ja -kylissä. Töitä en joudu täällä toki yksin tekemään, vaan toimin yhteistyössä YWAM:in mahtavan Romaniatiimin kanssa. Tiimissä on mahtavia persoonia ja jo etukäteen pari hyvää kaveriakin, mikä tekee tänne asettumisesta varmasti huomattavasti helpompaa.

Ensimmäinen viikko on siis jo hyvin käynnissä, joten seuraavaa kolmea kuukautta innolla odottaen!

- Jenni